Helakisa on kertonut saduistaan näin:
"Kirjoitan lapsille ja he näkevät asiat hiukan erilailla kuin aikuiset. Sadussa kaikki asiat muuttuvat sadunomaisiksi, niissä pitää olla sadun henki. Kyllä minun kirjassani Jumala vatkaa suklaavaahtoa ja roiskuttaa siitä suuria ihania kokkareita taivaalle, Neitsytmaria paistaa joulupipareita ja luistelee punaisilla luistimilla kynttilämetsässä ja velho hykertelee tyytyväisenä käsiään ja arvelee olevansa velhoksi hyvin onnistunut ja poikkeksellisen etevä, varsinkin kamaluuden taidossa, mutta sellainen kaikki on sadussa mahdollista. Satu on sanoja, värejä, liikettä, muotoja ja musiikkia ja siinä pitää olla henki, joka saa sen elämään - ei satu voi pysyä pelkissä tosiasioissa.
Kyllä minä silti myönnän olevani etsijä ja epäilijäkin. En yksinkertaisesti voi alistua ilman muuta valmiisiin mielipiteisiin ja uskomuksiin. Minun pitää niitä ensin pohtia ja epäillä. Vaikka usein päädynkin samaan mihin muutkin, se on joka tapauksessa oma punnittu mielipiteeni ja uskomukseni."
Istuimme salissa patjoilla ja penkeillä hiiren hiljaa seuraten lumoavaa esitystä. Harvoin ovat oppilaat olleet näin hiljaa ja keskittyneitä seuraamaan esitettyä tarinaa. Nuket liikkuivat elävästi ja jokaisella hahmolla oli myös aivan oma ääni. Juoni oli jännittävä ja esityksen jälkeen useat oppilaat kertoivat, että pitivät nukketeatteriesityksestä kovin paljon.
Tällaiset taide-esitykset piristävät mukavasti koulumme arkea ja antavat uusia virikkeitä ja iloa elämäämme.
Kiitos esittäjille, Johanna Hirvoselle ja Päivi Lehmusvuorelle!
 |
| Nuket vauhdissa. |
 |
| Opettajat ja henkilökunta olivat silmä tarkkana seuraamassa esitystä. |
 |
| Iloiset esittäjät nukkehahmojen takaa: Päivi Lehmusvuori ja Johanna Hirvonen. |
 |
| Päivi ja Johanna poseeraavat yhdessä oppilaidemme kanssa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti